Relax!

En oikein kestä olla paikoillani, ja kun tässä pari viikkoa sitten tuntui siltä, että aikaa on vaikka lampaat söis, päätin toimia. Ilmoittauduin toiseen zumbakoulutukseen ja Stanfordiin opiskelemaan.

Stanford;  campus on henkeäsalpaavan upea. Olin täysin pöllämystynyt ja vähän nolottikin. Asumme parinkymmenen minuutin päässä ja olin ensi kertaa paikalla. Tänne tuon perheeni piknikille ja patsastelemaan! Oikein vatsasta kouraisi paikan mahtavuus. Samaan aikaan tuli hirmuinen ikävä opiskeluaikoja Saksassa. Pysähdyinkö silloin parikymppisenä kertaakaan ihastelemaan maisemia, tajusinko ollenkaan miten upeassa paikassa olin? (hiustyyli oli ainakin toodella tyylikäs, ystävättäreni postasi just pari vanhaa kuvaa faceen. auts.)

Seuraavat kymmenen viikkoa saan siis leikkiä osa-aikaista opiskelijaa. Luennon, tai ehkä paremmin workshopin, vetää todellinen brändiguru. Miehellä on mieletön kokemustausta sekä uskomattomia tarinoita Andy Warholista, Beatlesista, Niken ja GAPin perustajista. Istuin siellä tyhmä virne naamalla, kyselin kaikenlaisia kysymyksiä, nauroin ääneen. Hän haastaa ajattelemaan eri tavalla ja on suorasukainen. Hän sanoi; I will put you on the spot and you might need a Kleenex. Muutama tyyppi valahti valkoiseksi, minä tykkään. Mahtavaa. Fanitan. Tiedän, ettei ainakaan motivaatiota tule puuttumaan! Saan kaikupohjaa parille startup idealle ja ideoita omaan työhön. Mikä mahtava päätös palata koulunpenkille! Ideasta saan kiittää miestäni. Suukko.

Tuli sellainen tunne, että minun on täytynyt joskus tehdä jotain oikein, että saan tavata näin upeita, ainutlaatuisen inspiroivia ihmisiä polullani.

Seuraavana aamuna oli aika ravita ruumista ja mieltä;  Zumbakoulutukseen! Sali oli täynnä neonväreihin pukeutuneita, vihreää mönjää juovia, ruskettuneita zumbaohjaajia. Raskas, monen tunnin tanssirupeama, mutta aivan huikea päivä! Sama setti kuin viimeksi, ensin tanssitaan ja hikoillaan, sitten verkottaudutaan, kuunnellaan luentoa, ja taas mennään. Kaikki kolmet vaihtovaatteet tulivat tarpeeseen. Opimme flamencoa, vatsatanssia, tangoa, socaa, sambaa ja quebraditaa. Upeita rytmejä, haastavia liikkeitä. Hihkuin ääneen. Illalla istuin sohvalla jääpussit polvilla, aivot turvoksissa uusista jutuista. Pakko päästä pian opettamaan!

Zumbaajat ovat kyllä oma lajinsa; porukassa on aina muutama zumbahihhuli. Eräs rouva oli päästä varpaisiin zumbareleissä; korvakorut, kengät, varmaan alusvaatteetkin, you name it. Suu vaahdossa hehkutti kuinka haluaa jakaa zumban iloa ja opettaa myös ilmaiseksi minkä kerkiää. Overdose. Näin ei ehkä saisi sanoa, mutta into ylitti taidot...melkein pelottava tapaus, huitoi joka suuntaan. Toisaalta, jos tällaiset tyypit on palkattu tanssiopettajiksi, minulla ei ole mitään hätää. Vedän ensimmäisen tuntini pian. Kiitos tämän koulutuksen, soittolistalta löytyy nyt myös tango, flamenco ja vatsatanssi. Samban jätän vielä väliin. Örk.

Jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti, hengaisin näiden ihmisten kanssa enemmänkin. Energia ja ilo on tarttuvaa. Tapahtumia, jam sessioneita, on koko ajan, samoin erilaisia retriittejä. Harkitsen vakavasti vihreän mönjän juomista, vaikka perjantaina koulutuksen jälkeen kädessä komeilikin kylmä viognier;). Onneksi on blenderi valmiina, kun satun terveelliselle tuulelle. Oli kiva huomata, että zumbaohjaajissa on myös minun tyyppisiä ihmisiä; leipätyö muualla, mutta innokkaalla harrastusasenteella mukana. Meillä pysyy vielä jalat maan päällä;) toistaiseksi.

Lauantaina olin aika räähkä. Polvia pakotti, mutta vastoin järkeä hilpaisin taas zumbatunnille, jonne meinasin kertakaikkiaan kuukahtaa. Tuntui, että olisin ollut kotona vain varikkopysähdyksillä muutaman päivän ajan, joten lähdimme viettämään perheaikaa San Franciscoon, California Academy of Science:een. Tosi mukava paikka, Heureka on steroids;) ja aivan upeat akvaariot, pingviinit, sademetsä jne. Kallis, mutta kiva. (aikuisten liput taisivat olla 35, lasten 25 paikan päällä, joten ne kannattaa ostaa etukäteen netistä!)

Nyt harjoittelen uusia tansseja, myös alkaneet opinnot ja uudet työjutut laittavat aivot ylikierroksille. Olenkin nyt sitten iloisesti herännyt kolmena yönä putkeen tasan kello 4:00. En meinaa millään nukahtaa uudestaan. Tämän siitä saa, kun ei osaa rentoutua. Pitää muka koko ajan olla tehokas ja tuottava. Ei kuulosta järkevältä.

Huomenna pitäisi olla superhelle. Ehkä otan itselleni hyvän kirjan käteen ja olla möllötän paikallani pari tuntia ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Kivaa viikkoa, Tataa!

PS hyvä ystävättäreni on henkisempi olento; joogaaja. Taidan kovatempoisten tanssirytmien sijaan lähteä hänen kanssaan venyttelytunnille hengittelemään.